Yleistä

Seivästön kylä

Seivästö, Suomenlahden rantakylä kuului Kuolemajärven pitäjään. Se ulottui lähes kymmenen kilometrin pituisena Uudenkirkon Rajaojalta Heinäsuon tienhaaran  seutuville ja noin kahdeksan kilometrin levyisenä rannasta Ylisjärvelle asti. Naapurikyliä olivat oman pitäjän Karjalaisten kylä ja Uudenkirkon Toivola ja Tarkkala.

Kylän keskipaikkeilta oli lyhintä reittiä Viipuriin 70 km, Terijoelle 45 km, Koivistolle 30 km , Kuolemajärven asemalle 20 km ja kirkolle 25 kilometriä. Vuonna 1939 Seivästössä oli 981 asukasta.

Talvisodan sytyttyä 30.11.1939 seivästöläiset joutuivat kiireesti jättämään kaiken ja koko kylä poltettiin 3. joulukuuta.  He sijoittuivat evakkoina Koijärvelle ja Urjalaan, mistä osa siirtyi uusiin sijoituskuntiin Ahlaisiin ja Noormarkkuun. Kun jatkosota syttyi ja Seivästö vallattiin takaisin vuonna 1941, suurin osa kyläläisistä palasi takaisin, yleensä vuonna 1942, rakentamaan uutta kotia sotatoimialueelle, jonne tarvittiin erityinen matkustuslupa.

Neuvostoliiton suurhyökkäys kesäkuun 9. päivänä 1944 muutti taas elämänkuviot. Kiire tuli nytkin ja suuntana oli tällä kertaa Varsinais-Suomessa Paimio ja sitten Karuna. Parin kolmen vuoden kuluttua alettiin siirtyä varsinaisiin sijoituskuntiin, joita olivat Askainen, Kustavi, Merimasku, Taivassalo ja Rymättylä Turun pohjoispuolella. Siellä asuvat seivästöläiset ovat pitäneet yhteyttä toisiinsa.

Kylän nimi

Kylän nimi, Seivästö, on mainittu jo vuonna 1548, kun Viipurin linnanisäntä valitti kuningas Kustaa Vaasalle itärannan purjehtijoiden rikkomuksista. Luettelossa olivat ensimmäisinä Seivästön miehet Hans ja Michel. He eivät kunnioittaneet Viipurin tapulioikeuksia vaan harjoittivat laitonta Tallinnan kauppaa. Miehiä kehoitettiinkin siirtymään Viipuriin, luvallisen toiminnan piiriin mutta Seivästö taisi kuitenkin houkutella heitä enemmän.

Perimätieto kertoo nimen syntyneen siitä, kun ensimmäiset asukkaat Mustanojan seutuvilla ympäröivät asumuksensa seipäillä. Toinen selitys liittyy kalastukseen ja varhaisiin, melko kiinteisiin kalanpyydyksiin, joissa käytettiin seipäitä eri tarkoituksiin. Kolmas, uskottavin selitys liittyy merenkulkuun. Idäntien purjehtijain reitit kulkivat 1600-luvun lopulle asti rannikon tuntumassa ja maalle asetetut merkit ohjasivat kulkijaa. Seivästönniemi, Moliniemi tai Mölöniemi, tunnetaan vanhoissa kartoissa nimellä Styrsudd, Ohjausniemi. Sen kohdalla rannikon suunta muuttui ja paikka oli tarpeen tunnistaa sekä tietää karikot. Siinä oli lahti lepo- ja kalastuspaikaksi. Läheiselle mäelle sijoittui kylän toinen varhainen asutusalue. Ainakin jo vuonna 1831 mäellä on ollut puinen tunnusmajakka. Luultavasti Hannu ja Mikko asustivat tällä seudulla.