Yleistä
Symbolit
Suvut
Enne Seivästöl

Meri, mäki, majakka

Aava meri kaulasi kylää koko pituudelta ja rannoilla oli välillä lentohietikoita, kuten  Lietsyrjissä, ja taas toisaalla kivikkoista ja rapaista. Meri oli kylän aarreaitta, josta saatiin kalaa kotiruuan särpimeksi  ja joka antoi kalastajille sekä pientilallisille välttämättömiä myyntituloja.

Jääkauden jälkeen maan noustessa rantaviiva oli siirtynyt jatkuvasti merelle päin. Tästä syystä maisemassa oli nähtävissä muinaisten merivaiheiden penkereitä. Niistä selvin oli Litorinameren (5000-1000 ekr.) ranta. Mäen korkeus oli Seivästön kohdalla keskimäärin14-14,5 metriä. Korkein kohta oli Simonsyrjä, josta oli avarat ja kauniit näköalat merelle ja kylään. Muinainen rantapenger jakoi kylän ylä- ja alakylään, jonka läpi rantamaantie kulki. Viipurista päin tultaessa sekä mäellä että alhaalla olevat taloryhmät olivat aluksi etukylää ja lyhyen metsätaipaleen jälkeen peräkylää. Tammikko, Mustaoja ja Konnut olivat hieman erillään etukylästä ja Mylly peräkylästä.

Vuonna 1873 valmistunut, kaunis, valkoinen majakka kohosi peräkylän mäellä lähellä Uudenkirkon pitäjän rajaa.  Määräysten mukaan se räjäytettiin talvisodan sytyttyä. Neuvostoliittolaiset ovat sittemmin pystyttäneet samoille sijoille punavalkoraitaisen majakan, joka nykyisessä Ozjorkissa (Seivästössä) vilkuttaa merenkulkijoille.