Nyt!
Kertomuksia
Kuvagalleria

KUOLEMAJÄRVEN SIRKIAT KOKOONTUIVAT

ensimmäiseen sukutapaamiseen Auran Nuortentalolle
8.9.2007.  Osanottajia oli Etelä-Suomesta, Ahvenanmaalta sekä Ruotsista, yhteensä 213, lapsia kolmisenkymmentä. Ilmoittautumisen ja aterioinnin jälkeen vietettiin sukujuhla. Esiintyjät olivat suvun jäseniä. Vanhempaa sekä uudempaa sukutietoa oli saatavissa.

Auralainen Leo Sirkiä ja muutamat muutkin ovat tutkineet Kuolemajärven Karjalaisten kylästä lähteneen suvun vaiheita ja päässeet vuoteen 1632. Tämä vuosiluku on myös  maatalousjärjestön vuonna 1983 Sirkiälle myöntämässä tilaviirissä ja kunniakirjassa.

Isonvihan aikaan 1700-luvulla sukuun tulleen vävypojan, ratsumies Simon ja talon tyttären Valpurin kuudesta lapsesta on tähän mennessä pystytty seuraamaan kolmen tai neljän jälkipolvia, joita vuonna 1939 asui Karjalaisten lisäksi muun muassa Muurilassa, Seivästöllä, Kolkkalassa ja Pihkalassa.

Kaipaamme nyt erityisesti tietoja Hatjalahteen avioituneen Jaakko Simonpojan jälkeläisistä sekä Agneta Simontyttärestä, joka on mahdollisesti vihitty Uudellakirkolla 1726 Tuomas Markuksenpojan kanssa.

Koska kiinnostusta suvun vaiheisiin ja vanhinta sukutietoakin oli olemassa, perusti kymmenkunta asiasta innostunutta vuonna 2006 toimikunnan kehittelemään toimintaa. Puheenjohtajaksi valittiin Jouko Sirkiä Aurasta ja sihteeriksi Tiina Huhtala Vahdolta.
Samalla valittiin toimikunnan lisäksi kaksikymmentä yhteyshenkilöä, jotka myös välittävät tietoja kumpaankin suuntaan. Järjestely on toiminut hyvin - sukutietojen ohjelmoijalle Matti Lehtoselle on materiaalia tullut mukavasti. Sukutapaamisen järjestäminen käynnistyi myös vauhdikkaasti.


MERJA KALENIUKSEN KERTOMUS

Kuulun Sirkiän sukuun äitini Helvi Tyyne Sirkiän kautta. Hän syntyi Seivästön Tammikossa maaliskuussa 1915.  Monet kerrat keskustelimme hänen suvustaan, mutten silloin osannut aavistaa, että olisin nyt kirjoittamassa Sirkiöiden ensimmäisestä yhteisestä tapaamisesta ja että saan kunnian olla mukana sukuseuraa suunnittelevassa toimikunnassa. Voin kuvitella, kuinka hän olisi ylpeä. Hän antoi minulle perinnöksi sukunsa.

Kun Kuolemajärven Sirkiät kokoontuivat sateisen harmaana lauantaipäivänä 8 syyskuuta Auran Nuortentalolle yli 200 hengen joukkona, niin minusta tuntui, että elämänikäinen haave toteutui, vaikken ollut edes osannut sillä tavalla aikaisemmin ajatella. Tämä haave on ollut konkreettisempi Varsinais-Suomessa asuville Kuolemajärven Sirkiöihin kuuluville jo kautta aikojen. Olihan sukua jo mm. auralaisen Leo Sirkiän toimesta tutkittu ja päästy jopa aina vuoteen 1632 saakka.  Jos laittaa tuon vuoden aikajanalle, niin silloin samana vuonna mm. Ruotsi-Suomessa suosittu ja pidetty Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf kuoli kolmikymmenvuotisen sodan taistelussa Saksan maalla. Häntä seurasi Ruotsin hallitsijana vasta kuusivuotias Kristiina.  Sota kosketti myös Karjalaa, koska sieltäkin jouduttiin lähtemään kuninkaan joukkoihin.

On hyvä elävöittää sukupuita kunkin ajan historiallisilla tapahtumilla. Viime vuosina esi-isiemmme ja -äitiemme jälkien seuranta ja myös perimätiedon keruu on laajentunut sirkiäläisten pariin ympäri maata ja ulkomaille asti. Suuri osa kuolemajärveläisistä sijoittui Karjalan menetyksen jälkeen Varsinais-Suomen merenrantapitäjiin. Siksi monet kotipaikkaan liittyvät asiat ovat jatkaneet elämäänsä siellä. Kuitenkin osa evakkoon lähteneistä suuntasi muualle Suomeen ja useat joutuivat avioliiton kautta ties minne. Seivästö-säätiö on jäänyt vieraaksi monille muualla oleville. Samoin jo pelkästään Kuolemajärven nimi on herättynyt kauhistusta, koska sitä ei ole usein kuultu.  Erityisesti vanhempien kuoleman jälkeen on monilla herännyt vastustamaton halu tutkia suvun polkuja. Suurimmalle osalle meistä riittää lähisuku ja siteiden luominen siihen. Osa haluaa pidemmälle ja toivoo jopa apua yhteisestä muistiperimästä. Moni aikaisemmin vanhemmilta kuultu asia pistää pohtimaan sen mahdollista alkuperää.

Niin tai näin.  Itse pääsin nopeissa esivanhempiani koskevissa sukuselvityksissäni seuraaviin tuloksiin

* Jöran Simonson, eli Yrjö Simonpoika syntyi noin vuonna 1700 ja kuoli 20.3.1772.
* Hänellä oli mm. Stephan Jöransson, Tahvo Yrjönpoika -niminen poika, joka syntyi 1749 ja kuoli 23.1.1821.
* Yksi nuorimmista lapsista, Joseph Stephansson, Jooseppi Tahvonpoika Sirkiä syntyi  3.7.1803 ja kuoli 28.5.1859 sai Helena Kukon kanssa ison liudan lapsia.
* Näiden lasten elämään, jotka alkoivat 1825 -1849 eli noin 100 vuotta ennen aikalaistemme syntymää meidän on vielä helppo palata.
* Isoisoisäni Abraham Joosepinpoika syntyi 13.5.1849 ja kuoli  27.3.1903, päivälleen 100 vuotta ennen oman äitini kuolemaa. Hän oli naimisissa Eeva Kirjosen kanssa. 
* Näin olemmekin jo isovanhemmissamme. 

Meistä Abrahamin pojan, Abraham Sirkiän lapsenlapsista useimmat ovat tunteneet isoisän, joka kuoli vuonna 1970. Häntä kutsuttiin papaksi, äijäksi, vaariksi jne riippuen ihan siitä, missä päin Suomea me lapsenlapset asuimme.

Pysyittekö mukana lyhyessä sukusselvityksessäni?  Kartan piirtäminen auttaa. Tämä oli vielä hallittavissa, mutta kun siihen liittää kaikki yli 10 lasta kuten perheissä usein aikoinaan oli, niin meneekin jo vaikeaksi. Onneksi meillä on suvussa useita innokkaita sukututkijoita, joiden tutkimusten tuloksia oli myös nähtävillä Auran nuortentalolla.

Kun tutustumme muihin sukuhaaroihin, on hyvä, että löytyy jonkinlaista tukea. Tuki voi olla vaikkapa tutustuminen pikkuserkkuun. Sukutapaamiset ovat oiva tilaisuus siihen. Pikkuserkkuhan on isovanhemman sisaren lapsenlapsi.  Muitakin määrityksiä on olemassa. Minulle pikkuserkkuja ovat pappani sisarten Karoliina Saharin tyttärentytär Kyllikki,  veljen Nikodemuksen pojantyttäret Helmi ja Anna-Liisa, veljen Joosepin tyttären Alman tytär Hilkka ja sisaren Maria Anteroisen tyttärentyttäret Tuula ja Eeva. Helmi, Anna-Liisa, Hilkka, Tuula ja Eeva olivat mukana sukutapaamisessa. Sain ensikosketuksen myös muihin pikkuserkkuihin,  mutten voi sanoa heitä vielä tuntevani. Vaikeampaa on sitten nimetä, mitä serkkuja ovat isoisovanhempien jälkeläiset, kuten mm. mm. Raili Taberman.  Mutta hekin ovat yhtä kaikki pikkuserkkuja, sillä yksi määritelmä sanoo, että pikkuserkkuja ovat keskenään henkilöt, joilla on yhteiset isoisovanhemmat.

Sukutapaamisen aikana pidettiin kokous.  Kokouksessa tarkistettiin toimikunnan kokoonpano ja muut yhteyshenkilöt.  Ehkä asian uutuuden takia sukuseuraa ei vielä saatu perustettua. Olen sukuseuran perustamisen puolesta. Olen myös sitä mieltä, että se voi olla perintö meiltä nyt eläviltä tuleville sukupolville. Meistä monilla on ollut kosketus joko suoraan tai vanhempiemme kautta alkuperäisille kotipaikoille. Sukuseuran myötä voimme järjestelmällisemmin kerätä sukuun liittyvää tietoutta kokoon ja näin vaalia kallista perintöämme. Nyt on korkea aika.

Auran Sirkiät apujoukkoineen olivat luoneet sukutapaamiseen hienot puitteet yksityiskohtia myöten. Kaikki mukana olleet tuntuivat viihtyvän erinomaisesti. Ohjelma oli sekä harras että viihdyttävä. Monet kauempaa tulleet osallistuivat ehkä ensi kertaa tällaiseen tilaisuuteen ja tiedonnälkä oli suuri. Näenkin jatkossa toimintamme tärkeimpinä tavoitteina tiedon keräämisen, arkistoimisen ja sen jakamisen kiinnostuneille. Kannattaa myös jatkaa suvun omien kykyjen käyttämistä yhteisissä tilaisuuksissa. Meidän joukossamme on monenlaista lahjakkuutta, jota kannattaa hyödyntää. Nytkin kaikki tilaisuuden esiintyjät olivat suvun jäseniä. 

Olen itse mielelläni jatkossa jakamassa jo keräämääni tietoa ja kokoamassa sukuni jäsenten ja muidenkin kertomuksia kirjalliseen muotoon. Lähden myös mielelläni oppaaksi Tammikkoon niille sukulaisilleni, jotka siellä eivät vielä ole käyneet. Seivästön Tammikko on muuten säilyttänyt nimensä myös Venäjän aikana. Käykää katsomassa Internetissä.

Tuusulassa, syyskuussa 2007

Merja Kalenius
Luomakuja 2, 04300 Tuusula
sähköposti: merja.kalenius(at)elisanet.fi
Puh. 050 514 2744